Viimeaikoina on ollut paljon puhetta stressistä, erityisesti työhön liittyen. En
koskaan ajatellut, että se koskisi minua; olin töissä, tein asioita, ja pidin
kaikki asiat kohdallaan. Joskus kuitenkin elämässä tulee hetkiä, jolloin normaalistakin
toiminnasta tulee liian vaikeaa. Jo muutaman päivän ajan olin ajatellut, että
kaikki ei ole kohdallaan ja en pysty selviytymään nykyisestä työtaakasta, mutta
viimeinen niitti oli se, kun tajusin, että olin myöhästynyt tärkeästä
deadlinesta. Olin melko lailla rikki. Ja kaikkein eniten masensi se, että asiaa
ei ehkä voisi korjata.
Koko päivän olen yrittänyt pitää ajatukset poissa työasioista, ja koettanut vain rentoutua. Menin olohuoneeseen, istuin alas ja vedin peiton päälleni. Olin vieläkin epäuskoisella ja masentuneella mielialalla. Päätin laittaa takkaan tulen, sytyttää muutaman tuoksukynttilän ja hakea kupin kuumaa teetä. Istuin siinä takan edessä ja hiljalleen tulen räiskyessä alkoi olonikin kohota. Tulessa vain on jotain uskomattoman hypnotisoivaa ja rauhoittavaa. En ollut koskaan ajatellut, että vuosikymmenen vanha takka voisi antaa minulle sellaisen mielenrauhan. Muistan vieläkin kuinka näin tämän kauniin Uuniseppien takan lehdessä. Ajattelin ensin, että se olisi vain kaunis sisustuselementti, mutta otettuamme Uuniseppiin yhteyttä, meille selvisi, että se myös pienentää sähkölaskuamme huomattavasti ja tuo huoneeseen miellyttävän tunnelman. Ja he olivatkin totisesti oikeassa.
Istuskeltuani tunnin tai pari takan ääressä pystyin vihdoin laittamaan kaiken elämässäni oikeaan perspektiiviin. Ihminen oppii virheistään ja toivon todella, että minä opin tästä. Minua on siunattu monilla hienoilla asioilla, kuten Uuniseppien takallamme. Ilman tätä en olisi varmasti selvinnyt stressistä läheskään yhtä nopeasti.
